Tesomajärvi

Laatuluokitushyvä
Peruskartta2123 06
Vesistöalue35.213 (Vihnusjärven vesistöalue)
Pinta-ala6.0 ha
Kokonaissyvyys   6.0 m
Tilavuus40 000 m3

Lähdepohjainen Tesomajärvi sijaitsee Raholanharjun takaisella kankaalla Tampereen läntisessä kaupunginosassa. Se laskee vetensä Myllypuroa myöten Nokian Vihnusjärveen ja edelleen Pyhäjärveen. Koska Tesomajärvi sijaitsee asutuksen keskellä, siihen tulevissa valumavesissä näkyy taajama-asutuksen vaikutuksia. Lisäksi järveen kohdistuu voimakas virkistyskäyttöpaine. Alun perin suoperäiseen maastoon järven itä- että länsirannalle on rakennettu keinotekoinen hiekkapohjainen uimaranta. Muutoin järven rantaviiva on pysynyt lähes luonnontilassa.

Järven vedenlaatua on seurattu vuodesta 1980 alkaen ja sitä tutkitaan nykyisin kolmen vuoden välein.

Järven päällysvesi on lähes väritöntä ja vain lievästi sameaa. Humusleima on kemiallisen hapankulutuksen perusteella kohtalainen. Pinnan läheisen veden happamuus on pysynyt pääosin neutraalina, kesäisin vesi voi olla myös lievästi emäksisen puolella. Puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomaisen hyvä. Sähkönjohtavuus on järvivesien luonnollisella tasolla, eikä nousevaa suuntausta ole havaittavissa.

Tesomajärvi on ravinnepitoisuutensa perusteella lievästi rehevä järvi. Veden fosforipitoisuudessa on kuitenkin 2010-luvulla ollut laskua ja vuonna 2017 fosforipitoisuus oli karujen vesien luokkaa. Veden typpipitoisuus on normaali, talvella typpipitoisuus on säännöllisesti hieman kesäaikaa korkeampi. Tilanne on pysynyt suhteellisen vakaana 2000-luvun alusta alkaen. Levän määrää kuvaava klorofyllipitoisuus on vaihdellut karun ja lievästi rehevän luokan välillä. Kesällä 2017 klorofyllipitoisuus oli suhteellisen korkealla tasolla ja jo hyvin lähellä rehevää luokkaa. Hygieeninen vedenlaatu on nykyisin pääosin suhteellisen hyvä, vedessä todetaan kuitenkin aika ajoin lievää laadun heikkenemistä. 1990-luvun alussa veden hygieenisessä tilassa todettiin suuriakin vuosien välisiä vaihteluita ja bakteerimäärät saattoivat nousta yli 50 kpl desilitrassa. 1990-luvulla järvessä havaittiin myös sinileväkukintoja.

Mataluudestaan huolimatta järvessä todetaan kesäisin selkeä lämpötilakerrosteisuus. Pinnan läheisen veden lämpötila kohoaa kesäisin selvästi yli 20 asteen, kun pohjan läheinen vesi on yleensä 6-13 asteista. Kesällä pohjan läheisen veden happitilanne alenee ja loppukesällä on välillä havaittu myös hapettomuutta. Elokuussa 2017 happea oli vielä hieman pohjallakin jäljellä ja happitilannetta voitiin pitää vielä kokonaisuutena hyvänä. Talvella pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne alenee selkeästi, mutta hapettomuutta ei ole talvella havaittu. Alusveden rauta- ja mangaaniarvot ovat jatkuvasti melko korkealla tasolla ja myös ravinnepitoisuudet ovat pohjalla hieman päällysvettä korkeampia.

Tesomajärvi soveltuu viimeaikaisten tutkimusten perusteella virkistyskäyttöön erinomaisesti. Pienelle järvelle tyypillisesti vedenlaadun vaihtelua on kuitenkin havaittavissa jonkin verran. Vaikka merkittävää sisäistä kuormitusta ei ole järvellä todettu, asettaa säännöllisesti kerrosteisuuskausien lopuilla havaittu alusveden vähähappisuus rehevöitymisen riskiä järvelle.

Lausunto tarkistettu 31.01.2018